Työssäoppimisen opeissa (OP III)

Työssäoppimisen kurssin tehtävänä on ohjata opiskelijaa reflektoimaan itsenäisesti omia taitojaan ja rooliaan työyhteisössä, antaa opiskelijalle käytännön kokemus alan työtehtävistä sekä opettaa tätä pohtimaan omia kehitysalueitaan tulevien opiskelujen kannalta suhteessa tämänhetkisiin taitoihin ja kokemuksiin. Reflektointi aloitettiin osaamisprofiilin ensimmäisessä osassa pohdintana itsestä työntekijänä; mietittiin omaa työpaikkaa ja roolia työyhteisössä, sekä asetettiin henkilökohtaiset tavoitteet tämän kesän harjoittelulle. Toisessa osassa pyrittiin monipuolisten asiantuntijalähteiden avulla havainnoimaan yleisesti makrotasolla hyviä työyhteisötaitoja: millaista nykyinen ja tuleva työelämä on, ja miten työyhteisötaitoja pystytään kehittämään. Tässä kolmannessa osaamisprofiilissa pyritään yhdistämään henkilökohtainen yleismaailmalliseen – työelämän mikro- ja makrotaso – ja näkemään omat kehityskohdat sekä saavutetut tavoitteet yhtenä osana työelämän kokonaisuutta.

Työssäoppimisen osaamistavoitteisiin kuuluvat vastuullisuus, ryhmässä toimiminen, kommunikaatiotaidot, palautteen antaminen ja vastaanottaminen, itsereflektio sekä ajankäytön hallinta. Näihin tavoitteisiin tutustuttiin kurssin alkupuolella erilaisten työpajojen avulla, mutta vasta työharjoittelun kautta taidot kiteytyivät ja selkiytyivät – kurssin osaamistavoitteita voisinkin kutsua tiivistettynä tärkeimmiksi työelämätaidoiksi nykypäivänä. Toimiessani työntekijänä ja osana työyhteisöä Jouni Paltakarin tutkimusryhmässä pääsin näkemään tutkimustyön todellisen luonteen; itsenäistä ja vastuullista työskentelyä, erilaisten ihmisten kanssa toimimista ja kommunikaatiokeinojen valintaa kullekin tilanteella sopivalla tavalla sekä keskustelulle avoimena pysymistä - niin hyvistä kuin huonoistakin asioista työpaikalla. Reflektiotaidot korostuivat pääasiassa osaamisprofiileja kirjoittaessa, kun taas työssä sekä esseitä kirjoittaessa korostui yksi essentielli työelämätaito, jota ei kurssin osaamistavoitteissa mainittu: luovuus. Jokaista edellä mainittua tavoitetta on vaikea toteuttaa tai nähdä työyhteisössä ellei omaa epäkohdista heräävää mielikuvitusta ja intoa toteuttaa omia visioitaan. Myös ensimmäisessä osaamisprofiilissa hyödynnetty TEM raportti korostaa luovuuden merkitystä työssä; tämä sekä raportin muut pääkohdat - uskallus ja kokeileminen - ovat painottuneet kesän harjoittelussa silminnähden.

Ensimmäisessä osaamisprofiilissa tehtävänä oli myös havainnoida itseä työntekijänä. Siinä kuvailin itseäni tiimipelaajaksi: pienen työryhmämme sovittelijaksi ja keskustelunaloittajaksi. Harjoittelun loppupuolella uudenlaisessa projektissa mikroselluloosan sovellusten parissa työskennellessä kuitenkin tajusin että työelämän roolit eivät ole aivan näin yksiselitteisiä. Sosiaalisten ja puheliaiden ihmisten parissa työskennellessä huomasin itse olevani se tarkka ja pedantti, yksityiskohtiin paneutuva henkilö, isoja linjoja ja kommunikaatiota korostavan sijaan. Tästä näkee sen, kuinka roolit työssä muuttuvat riippuen siitä millaisia muut työryhmän henkilöt ovat – kukaan meistä ei pysy samanlaisena versiona itsestään erilaisten ihmisten seurassa. 

Kesän harjoittelussa oppi myös kuinka käytännönläheisiä työelämätaidot oikeasti ovat. Tämä todettiin jo ensimmäisessä osaamisprofiilissa Metsä Groupin Päivi Palosaari-Aubryn sanoin: 

”Työelämätaito on yhtä kuin taito, josta on hyötyä alasta tai työtehtävästä riippumatta” [1]. 

Sosiaaliset ja ongelmanratkaisutaidot hyödyttävät niin arkielämän ihmissuhteissa kuin työpalaverien kuumeisessa väittelyssä, mutta myös elämänhallintataidot nousevat molemmilla sektoreilla olennaisiksi työntekijän työelämätaidoksi. Asetinkin tämän yhdeksi työssäoppimisen kurssin tavoitteeksi ensimmäisessä osaamisprofiilissa: oman työn ja vapaa-ajan selkeä erillään pitäminen ja työajan hallinta. Itse toteutin tätä onnistuneesti sähköposteihin vastaamisen kautta; pyrin aina työpäivän aikana tai sen päätteeksi lähettämään kaiken päivän aikana tulleen datan eteenpäin ja vastaamaan tärkeisiin sähköposteihin parhaani mukaan. Töistä lähdettyäni päätin, että vaikka sähköpostit olisivat kiireellisiä, en käyttäisi niiden miettimiseen aikaa kuin vasta seuraavana työpäivänä. Määrätietoinen säätely auttoi palautumaan työstä paremmin, ja yleisesti tällaisen taidon oppimisesta on tulevaisuuden kannalta varmasti paljon apua – toivon että osaan tulevana lukukautenakin hyödyntää tätä tekniikkaa!

Toinen tavoite kesän harjoittelulle tutkimusryhmässä oli luottamuksen ansaitseminen. Koen että tämä tavoite tuli saavutettua, ja näkyi työssäni uusina luottamusalueina. Esimerkiksi mikroselluloosan sovelluksia käsittelevään projektiin päädyin työskentelemään Annina Lähdeniemen väitöskirjaprojektin kautta. Hänen avullaan pääsin osallistumaan tutkimuksen kehitykseen, ja aikaisemman päällystyskokemukseni takia Annina pyysi minua toisen kesätyöopiskelijansa seuraksi yhteistyökumppaninsa Kotkamillsin tehtaalle opettamaan heille uuden päällystyslaitteensa käyttöä. Jos motivaationi ja taitoni eivät olisi näkyneet arkipäiväisissä työtehtävissäni, en usko että olisin saanut Anninalta kutsua Kotkamillsille. Ekskursiolle pääseminen todistaa kuinka tärkeää on näyttää innokkuutta, ahkeruutta ja oma-aloitteisuutta luottamuksen saavuttamiseksi, eikä arkipäiväisiä töitä tule koskaan paheksua tai tehdä välinpitämättömästi.

Kolmas tavoite kesän harjoittelulle oli havainnoida teorian soveltamista käytäntöön. Harjoittelun aikana tajusin ajatuksen hankaluuden suhteessa siihen kuinka laajan alan ja teorian kanssa ollaan tekemisissä. Puhki kulutettu hokema käytännön oppimisesta on naiivi, sillä kuinka kukaan voisi pelkän osittaisen teorian avulla todella ymmärtää mistä tutkimustyössä on kyse, saati kehittää tutkimustyötä eteenpäin. Teoria on vain hatara, epätäydellinen pohja todelliselle tiedolle, jota omalla urallaan voi kartuttaa niin käytännön työn, jatko-opintojen kuin työn ulkopuolisten projektien kautta. Tavoitteen toteuttamista esti sen epärealistisuuden lisäksi myös työn pohjana toimineet Pintakemian kurssin opit sekä Jouni Paltakarin päällystyksestä kirjoittamat kirjat; kurssia en ensimmäisen vuoden opiskelijana ole käynyt ja työt aloitin välittömästi ensimmäisenä päivänä ehtimättä sisäistää tarvittavaa materiaalia. Koen kaikesta huolimatta että tällaisesta ”päinvastaisesta” oppimisesta on varmasti hyötyä Pintakemian kurssin tullessa omalle kohdalle. 

Tulevaisuutta varten tästä kesän harjoittelusta on saanut paljon; jo seuraavaa kesätyöputkea varten kontakteja joihin ottaa yhteyttä, mutta myös asennoitumista esimiestä ja työntekijän asemaan kohtaan. Esimerkiksi esimieheen luottaminen on tutkimusryhmän työtehtävissä korostunut elintärkeäksi muuttujaksi omien voimavarojen kestämisessä. Myös tunteiden hallinta ja positiivisena pysyminen vaikuttaa sekä omaan työntekoon että usein työkaverien mielentilaan työpaikalla. Varsinkin tutkimustyössä on korostunut oman alan ymmärrys ja tiedon tulkkaaminen muiden alojen tai tahojen ihmisille [2], mitä onneksi pääsi oppimaan ja harjoittelemaan yritysyhteistyöprojektien parissa Nordkalkin ja Kotkamillsin kanssa - oman alan tiedon hallinta ja kääntäminen ulkopuolisille mainittiin tärkeäksi taidoksi jo Osaamisprofiili I lähdemateriaalin Työ- ja elinkeinoministeriön TEM-raportissa [2]. Toisaalta suomalainen työelämä tähän mennessä on näyttänyt, että oma tulevaisuuden ideaali työyhteisöni siintää ulkomailla vaihtelevammissa työtehtävissä ja avoimemmissa piireissä. 

”Kun työ on nautinto, elämä on iloa. Kun työ on pakko, elämä on orjuutta” [3], 

toteaa Maksim Gorki Osaamisprofiili II lähdemateriaalissa Koirasen ja Kaukovallin teoksessa Työnilo ja henkinen hyvinvointi. Tämän lausahdus tiivistää saamani opit Työssäoppimisen- ja Tutkimustyön perusteet-kursseilta, sekä tämänhetkisen tuntuman työelämästä. Samoin kun työelämätaitoja aikaisemmin sovellettiin, myös tämän lausahduksen voi yleistää vapaa-ajan elämään; jos tekemästään ei nauti, niin miksi sitä tekisikään. Tulee kuitenkin myös muistaa että ihmisyys on kehitystä, ja kehitystä ei tapahdu ilman haasteiden voittamista. Työelämä  näyttäytyykin nykyään nimenomaan haasteiden miinakenttänä, josta jokaiselle löytyy omat sosiaaliset, psyykkiset ja fyysiset haasteensa jotka heidän on purettava. Tärkeää olisikin silloin tuntea oma motivaationsa ja tietää keinot oman jaksamisensa takaamiseen – oppia tekemään työstä ja sen tekemisestä nautinto, ja siten muuttaa elämä iloksi. 

• [1] Palosaari-Aubry, P., Työelämätaidot tänään ja huomenna, Power-Point-esitys, Metsä Group, 19.3.2018, 26 s.
• [2] Alasoini T., Järvensivu A., Mäkitalo J., Suomen työelämä vuonna 2030: Miten ja miksi se on toisennäköinen kuin tällä hetkellä, TEM-raportteja, Työ- ja elinkeinoministeriö, Työllisyys- ja yrittäjyysosasto, 13.5.2018, ss.17-3
• [3] Kauko-Valli S., Koiranen M., Työnilo ja henkinen hyvinvointi, Teoksessa Työhyvinvoinnin johtaminen, toim. M. Suutarinen ja P-L. Vesterinen, Otava, 2010, ss. 100-110